32.
kesäsiirtolassa 1960. kauniin puuhuvilan verannalla oli pari
nuorta siirtolan työntekijää ja minä. poika luki sanomalehteä ääneen: ”hukkunut mies löydettiin Aurajoesta.”
sitten hän katsoi minua. tuli kummallinen tunne.
olin hukannut sandaalini. kävelin metsäisessä pihapiirissä etsien niitä. ohjaaja tuli luokseni huolestuneen näköisenä.
löysin sandaalini aidan luota.
minut siirrettiin toiseen siirtolaan, jossa oli kaksi vanhempaa siskoani. meidät vietiin johtajattaren luokse.
hän ilmoitti, että isämme on kuollut. siskoni purskahtivat itkuun. ajattelin ja näin, että isämme makaa pehmeällä
pumpulipedillä. hänellä ei ole enää särkyä, kipua, eikä
tuskaa. en itkenyt. toinen ohjaaja sanoi: hän (minä) ei ymmärrä.
saimme karamellejä.
menimme kaikki poimimaan vadelmia, joita kasvoi runsaasti
lähistöllä. täti sanoi, että saamme ämpärillisen vadelmia kotiinvietäväksi perheellemme. lähdimme kotiin. lija-auto-
asemalla oli vastassa iso-ja pikkuveli. pikkuveli sanoi:
”isä on kuollut”.
Kommentoi
Sinun tulee olla kirjautunut sisään kommentoidaksesi.
