kesäsiirtolassa 1960. kauniin puuhuvilan verannalla oli pari
nuorta siirtolan työntekijää ja minä. poika luki sanomalehteä ääneen: ”hukkunut mies löydettiin Aurajoesta.”
sitten hän katsoi minua. tuli kummallinen tunne.
olin hukannut sandaalini. kävelin metsäisessä pihapiirissä etsien niitä. ohjaaja tuli luokseni huolestuneen näköisenä.
löysin sandaalini aidan luota.
minut siirrettiin toiseen siirtolaan, jossa oli kaksi vanhempaa siskoani. meidät vietiin johtajattaren luokse.
hän ilmoitti, että isämme on kuollut. siskoni purskahtivat itkuun. ajattelin ja näin, että isämme makaa pehmeällä
pumpulipedillä. hänellä ei ole enää särkyä, kipua, eikä
tuskaa. en itkenyt. toinen ohjaaja sanoi: hän (minä) ei ymmärrä.
saimme karamellejä.
menimme kaikki poimimaan vadelmia, joita kasvoi runsaasti
lähistöllä. täti sanoi, että saamme ämpärillisen vadelmia kotiinvietäväksi perheellemme. lähdimme kotiin. lija-auto-
asemalla oli vastassa iso-ja pikkuveli. pikkuveli sanoi:
”isä on kuollut”.
jouluaattona vein pyyhkeen isälleni keittiöön, jossa hän makasi sairaana yksin sängyssä. en muista mitään muuta lapsuudenkotini joulunvietosta.
isäni oli kävelyretkillään tavannut jonkun maankiertäjän.
Neulanen. rääsyihin pukeutunut ukko pistäytyi joskus kylään
turisemaan isäni kanssa. mitään emme hänelle tarjonneet.
Neulanen haisi silakoilta.
Kalelassa. minä ja L. olimme tuvassa. L. vilkaisee ikkunasta
taloon johtavalle tielle. ”nyt se on humalassa!” siskoni
parkaisee. katson ikkunasta. aviomies P. ajaa mopolla taloa kohti yrittäen pysyä tiellä. L. pyytää minua hakemaan isosiskoni. juoksen pellolle, missä sisko harventaa sokerijuurikkaita. ”äkkiä tupaan, P. on juovuksissa!” huudan. näemme, kun L. piiloutuu naulakkosyvennyksen eteen
ripustetun verhon taakse. P. astuu tupaan ja kysyy, missä L. on. emme sano mitään. P. menee kamariin. L. juoksee navettaan. juoksen perästä. näen, kuinka L. oksentaa paskakouruun.
illalla menemme kaikki nukkumaan. sitten L. vingahtelee
kamarissa. pomppaamme siskoni kanssa ylös ja menemme kamarin
ovelle katsomaan, mikä hätänä. P. sanoo, ettei ole mitään, ja kehoittaa meitä takaisin tupaan nukkumaan. sen jälkeen kaikki on hiljaista.
no, karkasi se suomenhevonenkin. oli ihan villinä. ryntäsi
sahapurukasaan ja kieriskeli siinä onnessaan. juoksin siskoni perässä sukulaistaloon ja kailotimme ”hevonen on karannut!”. kai sitten joku talutti hevosen aitaukseen.
muistan, kun haimme kesällä suuria jäälohkareita joita tarvittiin maitotonkkien kylmänä pitämiseen meijerimatkalla.
lohkareet olivat peitetty sahanpurulla. säilyivät näin
sulamatta koko kesän.
ruoka pysyi viileänä maakellarissa. talvella kylmäkomerossa.
isosiskoani pyydettiin kesällä auttamaan maatilan toimissa
ja hoitamaan kahta lasta tarvittaessa. minä sain tulla mukaan Kalelaan.
istuimme bensanhajuisessa linja-autossa. oksensin paperipussiin.
nukuimme vetosängyssä tuvassa. aamulla heräsin radiosta kuuluviin iskelmiin. se oli mukavaa.
riivimme ojanpientareelta kasveja lampaille. kiipesin riukuaidalle. pässi huomasi sen ja hyökkäsi, runnoen sormiani. sanoivat, että pässiä oli kiusattu ja siksi niin äkäinen. tämä pässi hoksasi tallissa irtonaisen seinälaudan.
sitä kautta se karkaili, kunnes seinä korjattiin.
vanhin siskoni asui miehensä suvun maalaistalossa Mynämäellä. varhain muistoni sieltä oli vierailu eräänä jouluna perheemme kanssa. saunoimme savusaunassa. lauteilla
oli olkia. vai olivatko olkipatjoja? jos päätä poltti liikaa, avasimme pienen räppänän, ja työnsimme pään hetkeksi ulos aukosta. välillä juoksimme lumihankeen kieriskelemään.
pukuhuone oli vain pieni, pimeä ja hataraseinäinen eteinen.
jouluaamuna heräsimme varhain joulukirkkoon. istuimme lavareessä olkien päällä. rekeä veti suuri suomenhevonen
aisakellot kilkkuen. luminen tie kulki synkän metsän halki.
kirkon pihalla loimusivat soihdut. oli joulu, ja rauha maassa.
kerrotaan, että juoksentelin kanojen perässä rikkinäinen kattila kädessä maanitellen ”tipu, tipu, tipu.”
Kalelassa oli pihalla kytkettynä kaksi pystykorvaa. sain kuivahtaneen juustonpalan. kävelin kahden koiran väliä murentaen juustoa tasapuolisesti kummallekin.
eräänä päivänä astui tupaan kaksi virkatehtävissä olevaa miestä kivääri mukanaan. toinen koirista oli kulkukoira, josta ei ollut maksettu veroa. mies veti koiran sängyn alta.
ulkoa kuului laukaus. koiranraato peitettiin louhikkoon.
jäljelle jäänyt pystykorva istui yön haudan päällä ja ulisi.
jos kesäsiirtolassa sai tavallisen vatsataudin, eristettiin potilas huoneeseen. ruoaksi sai vain mustikkasoppaa ja korppuja. tehosi hyvin.
kerran minut lähetettiin kotiin, koska olin saanut ”sikotaudin”.
joskus 1957 aikoihin koko perhe makasi voimattomana ”aasialaisen” kourissa. kotiimme tuli kotihoitaja ruudullisessa uniformussa. hän patisteli minua keittiöön syömään. en olisi millään jaksanut.
köyhät lapset lähetettiin kesäsiirtolaan kolmeksi kuukaudeksi. opittiin askareita, pelattiin pelejä, uitiin,
saunottiin, soudeltiin, ongittiin ja syötiin ravitsevaa ruokaa.
olin kuusivuotias, kun vietin koko kesän Kulhon saaressa.
koti-ikävä vaivasi. kaikki oli uutta, huutava ohjaaja
sai minut itkemään. pissasin sänkyyni nukkuessani.
onneksi oli kilttejä ohjaajia. heidän avullaan sopeuduin.
kävelen siskoni mukana. viemme eväitä isän työpaikalle.
astumme pimeään huoneeseen. isä on siellä työssä pesulan
lämmittäjänä. siskoni ojentaa eväspaketin. hänellä on myös appelsiini isälle. sisko jättää appelsiinin uunin päälle.
lähdemme kotiin.
isosiskoni oli joskus lapsenvahtina Lötjösillä. sain seurata mukana kaverina. Lötjöset laittoivat pienet lapsensa nukkumaan ennen lähtöään. saimme kuunnella heidän radiotaan.
istuimme jokseenkin hievahtamatta radion äärellä. kuunnelmat
olivat jännittäviä.
sattui silloin tällöin, että me lapset mekastimme äänekkäästi kotona. silloin alakerran muija ruuvasi radion ääntä kovalle. kuin käskystä jokainen mukula hiljentyi ja heittäytyi lattialle, korva tarkkana kuuntelemaan iskelmämusiikkia.
minut on kastettu turun tuomiokirkossa. kirkossa kävimme
harvakseltaan. ripillä, ehtoollisella, ja ehkä jouluna.
joka sunnuntai menimme seuroihin. kotiin sai jäädä vain,
jos oli kipeä.
matka tehtiin kävellen, joskus raitiovaunulla.
ylätasanteella oli komeroita. yksi oli ruokakomero. koska
jääkaappia ei ollut, pysyi ruoka kylmänä siellä talvisaikana. kerran avasin likapyykkikomeron. tarkastelin
sisältöä. kun äiti tuli ovelle, nostin verisen rätin ja
kysyin mikä tämä on? ”se on siskon, pane se pois”, äiti sihahti.
yksi ovi johti ullakolle. kerran, avattuamme sen, lehahti
kaksi pääskystä ulos ja tarrautui kynsillään esiliinaani.
siskoni hätisteli linnut ikkunasta vapauteen.
